I'm still here

Helou jälleen kerran!
Siitä on hetki kun viimeksi päivittelin tännekin tavaraa. Tosiaan työt Katisten Kartanolla on vienyt paljon aikaa ja energiaa. Aikaa yksinkertaisesti ei ole ollut tällaisiin juttuihin kun kavereitakin pitäisi vapailla nähdä :c
Anyway, työpaikastani on tullut toinen kotini ja sen ihana henkilökunta on kuin toinen perheeni. Niistä en luovu vaikka vapaa ajat jääkin aina välillä melko harvinaisiksi!

Mutta asiasta toiseen, minulle on siunaantunut kolme kuukautta sitten, Tammikuun 8. päivä kummipoika Veeti C: Ylpeä olen pikkuisesta ja aivan täydellinen pakkaus jopa huutoineen ja rääkymisineen. Sitä poikaa jaksaa aina katsella ja sydän sulaa viimeiseen pisaraan asti kun herra päättää väläyttää hymyn kasvoilleen.

Elämässä tosiaan on tapahtunut hieman kaikkea tässä välissä ja niin kuin se uskomattomalta kuulostaa, Veeti on auttanut jaksamaan eteenpäin taapertamisessa. Herra ansaitsee kyllä siis ison kiitoksen ja toivon että osaan sen osoittaa myös olemalla hyvä kummitäti pojalle.

Lisäksi olen edelleen tatuointia ottamassa vaikka porukat nyt yllättäen keksikin perua lupauksensa mm. maksun suhteen. Noh. Ompahan listassa uusi asia mihin pitää rahat hankkia. (Aivan kun niitä ei muutenkin ihan kivasti olisi... mutta kaipa tämä sitä elämää taas on...)
Suunnitelmat leiman suhteen eivät oikeastaan ole muuttuneet. Tänä vuonna se lapaan tai käteen tulee. Lapa olisi siinä mielessä helpompi paikka sillä se ei töitäkään es

täisi eikä olisi pelkoa että asiakas sen näkisi kauluspaidan ja liivin alta. Mutta toisaalta käsivarsikin houkuttelisi...
Joka tapauksessa leima tulee olla sellainen, jota voisi myöhemmin jopa jatkaa. Todennäköistä on, että se on lintu ja sitten teksti.

Vielä en ole siis päättänyt täysin minkälainen se tulee olemaan, mutta jotakin suuntaa antavaa tuossa yläpuolella on. Tekstiäkin olen miettinyt, mutta toistaiseksi sitäkään ei ole päätetty ja päätetäänkin varmaan vasta viime hetkillä...

Oma kotikin (vuokrakämppä) on hakusessa. Sekin olisi tämän vuoden puolella tarkoitus hankkia. Todennäköisesti vasta kesän jälkeen, jotta pääsen tekemään töitä ensin rauhassa, keräämään rahaa ja hankittua mm. kaiken tarpeellisen valmiiksi, jotta muuttaminen olisi sitten helpompaa. Koirankin hankinta lykkääntyy pitkien työvuorojen vuoksi, mutta talouteen sellainen vielä tulee (vuokra kämppään siis).

Lohduttavaa kumminkin on se, että hiukset on kasvanut! (kyllä, tätä on odotettu). Niitä saa jopa kiharalle kun oikein suoristusraudalla vääntää. Paksuushan niissä on se ongelma, mutta onneksi Henna auttaa ;)

Masulikaan ei ole onneksi päässyt kasvamaan (muttei kyllä pienentymäänkään... :c) kun jatkuvasti olen töissä ja urheilu on jäänyt oikeastaan kokonaan välistä. Työpäivien jälkeen on aina niin kuollut (jos pääsen 14-16, mutta jos pääsen vasta 20-02 niin en edes harkitse lenkille lähtöä) ettei vain yksinkertaisesti jaksa. Vapaapäivät meneekin kavereita nähdessä ja työpäivistä palautumisessa.

Mutta tällaista hieman tällä kertaa. Lisää tulossa kun kerkeää~

- Lettu kiittää ja kuittaa!

Sorry people!

Joo tosiaan on nää postaukset sitten vähän jäänyt toisaalle, kun elämä on mennyt vain eteempäin huomaamatta :) Tuli täytettyä 18 ja tuli tieto siitä, että olen kohta kummitäti. Sitä odoteltiin ja piankos pianokainen ilmestyi tähän ihmeelliseen maailmaan, enkä voi kuin rakastaa sitä pientä nyyttiä <3
Sitä odotellessa koska päästään pelaamaan yhdessä säbää kummipojan kanssa ja temmeltämään huvipuistoissa :)

Kuvausreissuja ei olla kavereitten kanssa juuri tehty ja varmaan menee pidemmälle ajalle että saadaan mitään aikaiseksi. Sanotaanko näin, että kamera on hetkellisesti talviunilla.
Ja mitähän vielä. No... nykyisestä työharjottelupaikasta lupailtiin vähän vakituisempaa paikkaa sitten kun valmistun kesällä :) Tulee siis rahaakin jossain välissä. Ainiin ja rahasta puheen ollen. Autokortinkin ajoin ja voi kuulkaa sitä ressin määrää mitä ne kokeet aiheutti. Kyllä ennen kokeita ja kokeissakin monet itkut väännettiin kun hermostutti niin paljon :'D Nostan hattua niille jotka osaavat pitää päänsä kylmänä. Nyt kakkosvaihetta odotellessa yhdessä oman Toyotan kanssa ;3

Tuli tässä välissä sitten sairastuttuakin vaikka uusivuosi ja joulu menikin hyvin terveenä! (uudestavuodestaeipuhutakkaansittenyhtään)
Akuutti nielutulehdus oli tuomio ja antibiootillehan sitä jouduttiin, mutta kylläpäs ne tehosikin sitten äkkiä. Viikon verran sitä paranneltiin ja kyllä nyt on helppo olla kun pystyy puhumaan ja nielemään ruokansa kunnolla!

Mutta tosiaan. Joulu oli ja meni varsin hyvissä merkeissä. Perheen kanssahan sitä vietettiin ja paketteja auvottiin :3 Huvittavintahan lahjoissa sitten olikin se, että äitin ja iskän mielestä Taru tarvitsee karvanopat autoonsa sillä perusteella että käyn ammattikoulua ja omistan toyotan..... (MTÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH!? :C ) Kerron nyt helpotukseksi että ne nopat eivät ikinä löydä tietään autoon.

Mitä sitten uutena vuotena tapahtui? Kuskina alkuillasta ja loppuyöstä ei puhuta :))))) Ei vaaan.. Olen elinikäinen lapsenvahti etenkin kun omasta talosta on kyse. Lopputuloksena kämppä säästyi tuhoilta ja meikä kippas kurkusta alas vain hieman kuoharia (koska uusi vuosi), siiderin ja puolikkaan breezerin. Ei mikään railakas uusi vuosi :D Mutta ehkä ihan hyvä niin :) Saipahan sen sitten viettää rauhassa kullan kainalossa (pah, hirveet pippalot oli :c)

Mutta ei muuta tällä kertaa, seuraavaan päivitykseen!

Lettu kiittää ja kuittaa, adios!